Pages Navigation Menu

Rahoitusta ja neuvontaa maaseudun yrityksille ja yhteisöille!
Vaikuta maaseudun tulevaisuuteen ja vastaa kyselyyn TÄSTÄ

Etusivu > Ajankohtaista > Jokitalkkari hoitaa vesistöjä nyt myös Lounais-Suomessa

Jokitalkkari hoitaa vesistöjä nyt myös Lounais-Suomessa

Jokitalkkari hoitaa vesistöjä nyt myös Lounais-Suomessa

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen Jokitalkkari-hankkeessa parannetaan alueen vesistöjen tilaa muun muassa kosteikkoja rakentamalla ja ihmisten ympäristötietoisuutta lisäämällä. Malli reilut kaksi vuotta kestävään hankkeeseen saatiin Vantaanjoen alueella jo vuosia onnistuneesti toimineesta Jokitalkkari-hankkeesta.

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä käynnistettiin vuoden 2020 marraskuussa virtavesien kunnostukseen keskittyvä Jokitalkkari-hanke. Vuoden 2022 lokakuulle asti jatkuva hanke on Leader Varsin Hyvän rahoittama, ja siihen kuuluu Varsin Hyvän toimialueen kunnat.

Hankkeen tavoitteen on parantaa virtavesien käyttöarvoa sekä lisätä ihmisten ympäristötietoisuutta omasta lähivesistöstä. Taustalla ovat Euroopan Unionin asettamat tavoitteet vesien hyvästä ekologisesta tilasta, kansallinen kalatiestrategia ja verkostojen synnyttäminen osana vastuullista kansalaistoimintaa. Yhdistyksen toimialue käsittää koko lounaisen rannikkoalueen vesistöt ja niiden vaikutuspiiriin kuuluvat merialueet.

– Yhdistys on perustettu alunperin 1960-luvulla, mutta olemme aktivoituneet vasta muutaman viime vuoden aikana.  Hanketoiminnan näkökulmasta suuremmat kokonaisuudet, kuten nyt tämä Jokitalkkari-hanke, ovat yhdistyksen toiminnan kannalta parempi vaihtoehto kuin joukko pieniä hanketöitä, kertoo projektityöntekijä Pasi Salmi Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksestä.

Jokitalkkarimalli on otettu ensimmäisenä käyttöön Vantaan vesiensuojeluyhdistyksessä 2010-luvun alussa. Vantaan kokeilusta saatiin idea soveltaa mallia myös Lounais-Suomen alueelle.

– Vantaalla toimii nykyään ihan vakituinen jokitalkkari. Kun tätä mallia on kokeiltu ja menetelmät saatu meidän alueelle sopivaksi, olisi tarkoitus tehdä toiminnasta vakituista myös Lounais-Suomessa, kertoo Salmi.

Lounais-Suomen malli kuitenkin eroaa jonkin verran Vantaan mallista. Vantaalla hanke keskittyy puhtaasti virtavesikunnostukseen ja virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamiseen. Vantaalla tehdään lisäksi myös elinympäristöjä taimenille ja kutualueita poikasille ennallistamalla koskia.  Lounais-Suomessa jokitalkkarin töihin kuuluu myös muita vesiensuojeluun liittyviä töitä sekä erilaisten yhdistysten hankeneuvontaa.

– Lounais-Suomessa tilanne on taimenen kannalta huonompi, sillä yhden toimijan keskitettyä toimintaa ei juuri ole ollut. Aurajoki on kuitenkin samankaltainen kuin Vantaanjoki eli vaellusesteitä ja perattuja koskia löytyy valitettavasti täältäkin, kertoo alueen jokitalkkari Mikko Koho, joka toimii myös Leader-ryhmä I samma båt – Samassa veneessä ry:n alueella rannikkotalkkarina.

Ilmakuva pellosta ja joesta.
Turun maisemaa halkova noin 70 kilometriä pitkä Aurajoki on yksi Suomen suurimmista Saaristomereen laskevista joista.

Lounais-Suomen jokitalkkari keskittyy kosteikkojen rakentamiseen

Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksen Jokitalkkari-hanke keskittyy virtavesien kunnostamisen lisäksi myös kosteikkojen rakentamiseen ja ennallistamiseen. Suomesta on aikojen saatossa kuivattu viljelysten ja istutetun metsän tieltä erilaisia kosteikkoja jopa kymmenien tuhansien neliökilometrien alueelta, ja varsinaissuomalaisessa peltomaisemassa näkyvät painanteet ovatkin Kohon mukaan aikanaan olleet kosteikoita tai vesialueita, jotka on myöhemmin kuivattu peltojen tieltä. Suomesta ojittamatonta maastoa löytyy siis enää lähinnä kansallispuistoista ja luonnonpuistoista.

– Teemme tärkeää työtä, sillä vesiensuojeluhistoria on Suomessa surullinen. Aikanaan vesiasioita katsottiin lähinnä maatalouden näkökulmasta se sijaan, että olisi otettu ympäristöasiat huomioon. Aurajoen valuma-alueeltakin on kuivattu yli sata järveä 1500-luvulta lähtien, kertoo Koho.

Jokien patoaminen ja oikaiseminen tekee elinolosuhteet hankalaksi kaloille ja muille vesieliöille. Kohon mukaan ojitukset tulisi tukkia kaikkialla, missä vain on mahdollista. Kosteikkojen rakentamisen myötä vesien hydrologia paranee eli esimerkiksi jokien uomat eivät kuivu enää niin helposti, mikä takaa vesieliöstölle paremmat elinolosuhteet. Lisäksi jokien virtaama hidastuu, mikä vähentää uoman eroosiota, jonka mukana pohjasta lähtee irti ravinteita ja kiintoainesta.

– Kosteikkojen uudelleenrakentaminen on aika hankala ja monimutkainen juttu. Siinä on kyllä puurtamista, että saadaan veden laatu ja vesistöjen hydrologia kuntoon, sanoo Salmi.

Kosteikkojen rakentaminen ja ennallistaminen on Kohon mukaan tärkeää myös siksi, että kosteikko on elinympäristönä merkittävä ja uhanalainen Suomessa. Kosteikot sitovat ravinteita, ja niiden lajisto on usein hyvin monipuolinen: kosteikoista hyötyvät vesilinnut, hyönteiset, kalat ja jotkut nisäkkäätkin.

– Kosteikot ovat niin sanotusti monimuotoisuuden helmi. Varsinaissuomalainen maatalousmaisema on aika kuivaa eli kosteikot ovat kyllä vetonauloja kaikelle elämälle, kertoo Mikko Koho.

Kosteikon rakentaminen alkaa siten, että kosteikolle etsitään soveltuva paikka. Alueen tulee olla maljamainen, jotta siihen saadaan kerrytettyä patoamalla vettä. Padottu vesi viipyy altaassa kauan, ja kun se vihdoin laskee mereen, on se puhdistunut ravinteista. Kosteikkopaikkoja kartoitetaan ja etsitään Kohon mukaan aktiivisesti koko ajan. Avainasemassa on maanomistajien myötämieliset asenteet, sillä kosteikkojen alle tulee jäämään runsaasti maa-alueita.

– Kiinnostuneita maanomistajia on ollut aika vähän. Tällä hetkellä meillä on pari kohdetta, jotka tulevat todennäköisesti jossain vaiheessa etenemään. Meihin voi ottaa myös yhteyttä, jos omistaa maata ja on kiinnostunut kosteikkojen rakentamisesta. Kriteereinä paikalle ovat vain soveltuvat maaston muodot, joten aina kannattaa ottaa yhteyttä, ja sitten tapauskohtaisesti katsotaan soveltuuko paikka kosteikkorakentamiseen, kertoo Koho.

Vesialue maalaismaisemassa.
Kosteikkojen perustaminen on yksi tärkeimpiä Jokitalkkari-hankkeen tavoitteita. Niiden perustamiseen tarvitaan kuitenkin yleensä maanomistajan lupa. Kuva: Martina Motzbäuchel.

Jatkossa luvassa kemikaaliselvityksiä ja taimenen istuttamista

Kosteikkojen rakentamisen lisäksi merkittävä osa Jokitalkkari-hankkeesta on koulutustoimintaa. Peruskoululaisille opetetaan erilaisissa tapahtumissa kalakantojen kestävää käyttöä, kalavesien hoitoa ja kalastusta harrastuksena ja taitona.

– Koululaisille pidetään vesi- tai kalapäiviä. Niihin sisältyy lähinnä yleistä tutustumista vesiluontoon, sillä nykyään lapsilla ei ole niin paljon kosketuspintaa vesistöasioihin kuin ennen, kertoo Koho.

Jokitalkkari on myös käynyt kestävän kehityksen palvelukeskus Valonian kanssa kartoittamassa potentiaalisia vesistönkunnostuspaikkoja ympäri Varsinais- Suomen, sillä Valonialla on myös paljon vesistöön liittyviä hankkeita, jotka sopivat yhteen jokitalkkarin toimenkuvan kanssa.

– Kohteita on lähinnä Kemiönsaarella ja Paraisilla. Tällä hetkellä tutkitaan muun muassa onko alueen joissa luonnollista taimenkantaa, ja jos sellaista ei löydy, aletaan suunnitella elinympäristöjen kunnostuksia ja taimenten istuttamista, kertoo Mikko Koho.

Ensi vuoden puolella Jokitalkkari-hankkeen piirissä aloitetaan myös kemikaaliselvitykset. Ympäristöministeriön uuden tavoitteen mukaan kaikki syntyvä jäteöljy tulisi saada kerättyä ja kierrätettyä. Nyt kuitenkin jäteöljystä kierrätetään vain noin 80 prosenttia.

– Monesti maaseudun asukkaat pitävät jäteöljyä säilössä, vaikka sen voisi nykyisin melko helposti kierrättää. Tarkoitusenamme on tehdä kuntien ja Lounais-Suomen Jätehuollon kanssa selvitys jäteöljyn kierrättämisestä ja keksiä parempi keino saada kemikaaleja kiertoon, kertoo Pasi Salmi.

Jokitalkkari-hankkeen päättyessä järjestetään vielä aiheeseen liittyvä seminaari, ja esitellään hankkeen loppuraportti sekä Jokitalkkari-toimintamallikuvaus. Tämän jälkeen malli olisi tarkoitus ottaa vakituiseen käyttöön Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistyksessä.

– Kyllä tämä on oikein hyvä kokeilu ollut tähän mennessä. Nyt kun vain kertyy riittävästi aineistoa ja kokemusta, niin tiedämme, miten saamme mallin parhaiten räätälöityä yhdistyksellemme sopivaksi, kertoo Pasi Salmi.

Kyltti, jossa lukee
Halistenkosken padon alue on ainoa paikka, jossa kalastusta valvotaan Jokitalkkari-hankkeen alueella. Patoalueelle on myös rakennettu vuonna 1995 kalatie, joka mahdollistaa vaelluskalojen nousun Aurajoen yläjuoksulle. Kalatiestä hyötyvät erityisesti merilohi, meritaimen, kirjolohi, siika ja nahkiainen.

 

Teksti: Nina Maunuaho
Kuvat: Nina Maunuaho &  Martina Motzbäuchel

Juttu julkaistu Haloo maaseutussa 4.8.2021